Niin, mitäsmitäs. En oo kirjottanu pitkään aikaan tänne, ei oo oikeen ollu fiilistä. En oo vaan jaksanu tulla tänne selittään mitään turhaa. Mä selitän aina vaan jotain mitä sylki suuhun tuo, mutta ihansama.
Niih, tänään oli.. Taino olis ollu taksvärkkipäivä, mut en oo kyllä tehny mitään. Eiku kyl mä yhen pöydän oon jaksanu siivota. Ja tän päivän "siivoomisesta" pitää sit maksaa kymppi, mut onneks se raha ei mee mun lompakosta, hahaa ;)
Muttajoo, mitä oon tehny nytte näinä päivinä ku en oo postaillu mitään. Hmm, ihan kaikkia perusjuttuja; ollu Reben kanssa, ollu kotona suurimman osan ajasta, katellu leffoja, syöny liikaa kaikkee hyvää, ollu kävelyllä, ollu kaupungissa ja sen semmosta! Ja oon mä kouluaki käyny, meinas ihan unohtuu, koska mun koulunkäynti ja koulumotivaatio ei oo ihan sieltä parhaimmaista päästä.
Eilen siis oltiin koulusta KnowHow-messuilla ja just ja just ehdin kattoon Reben kävelyn, ja meni hyvin! =) Tän vuotiset messut oli ihan tylsät.. Ei ollu edes karkkia paljoo, voivitsi! Tai sit en vaa löytäny, koska emmä siellä edes katellu paljon ympärilleni, kävelin vaa vähä sieltä täältä. Mun olis pitäny mennä koulun bussikyydillä takas koululle, mutten jaksanu, koska bussissa mulla tulee aina huono olo, jos bussi on ihan sikatäynnä. Hyyh. Eli jäätiin Reben kans sinne messuille vielä tunniks jumittamaan. Kierreltiin, katottiin kaiken näkösiä esityksiä ja höpöteltiin. Pian Reben iskä tuliki jo hakemaan, mut meijän piti kyllä kävellä sinne uudelle Ässälle ja hyihitto siellä oli k-y-l-m-ä!
Niih, nyt on ihan hiton kylmä pihalla! Mä inhoon talvea. Taino en inhoo, mut inhoon sitä, että on noin kylmä! Hyiettä. Mittari näyttää -10 astetta mutku avaa oven nii tuntuu että olis etelänavalla -.- Pingviinit vaan puuttuu!
Ei voi enää edes käydä kävelylläkään ku jäätyy jo ku on kävelly metrin . Lehdissäki lukee isolla et on tulossa ennätyspakkaset, wihiii -.- Että mikä unelma. Tätä mä oon toivonu siitä asti ku synnyin! NOOOOOT! Hyihelvetti!
Pian oikeesti muutan etelään! Houkuttelis kyl nytte niiiiin kovaa, niiiiiiin hiton kovaa että!! Ei oo kaukana et tilaan jonku yksityishelikopterin ja lennän Hawaiille! Tai Kanarialle!
Niinmuute, mun vanhemmat lähtee nytte ihan pian, eli 7.12 Kanarialle, tietenki just sillonku mulla on koeviikko. Eli en voi mennä mukaan ja kaiken huippu on se viel että mun sisko tulee "vahtiin" mua! Jes! Se tästä vielä puuttuiki -.- Haloo! Mä oon jo 17-vuotias, maaliskuussa täysikänen! Hitto. Mutta kukaan ei näytä sisäistävän tätä asiaa, ei ainakaan mun perheenjäsenet, haha.
Noo mikäs siinä, Meijun kanssa aina nauretaan joskus niin päättömille jutuille että! Eli siis ihan kivaa että Meiju tulee tänne. Ja sen kissaki tulee -.- Tällä kertaa varmaan roikkuu verhoista, huhhuuh. En kyllä yhtään ihmettelis jos sen tekis.
Mulla on nytte just onnellinen fiilis. Tai emmätiiä. Ehkä on, ehkä ei. Vaikka oonki sisältä ihan loppu, niin silti koitan jaksaa hymyillä ja olla välittämättä siitä. Mä mietin koko ajan sitä yhtä asiaa, mitä en oo vieläkään saanu mietittyä loppuun, en oo saanu sille vieläkään sitä onnellista loppua, minkä haluisin niiiin lujaa! Ihan oikeesti :( En jaksa enää. Mun päässä pyörii tuhansia kysymyksiä, enkä saa niille mistään vastausta. Mua vituttaa, itkettää, harmittaa, mutta silti samaan aikaan naurattaa ja hymyillyttää. Mun pää on ihan sekasin tästä kaikesta tapahtuneesta. Tää on kestäny jo ihan tarpeeks kauan, ja mun pitäis osata pistää raja tälle jo. Tehdä vaan loppu ja jatkaa elämää. Mutku en halua, en halua tehdä loppua, en halua luovuttaa. Haluun voittajafiiliksen että jaksoin taistella ja jatkaa elämää ku ei olis edes mitään ongelmaa. Yritän joka päivä olla ajattelematta sitä asiaa, mutten voi, koska kohtaan sen joka päivä, ihan joka päivä. Aina eri muodossa. Entiiä mitä tehdä, en oikeesti enää tiedä. Oon neuvoton. Alussa olin siis liian kiltti ja ajattelematon, että annoin kaiken johtaa tähän tilanteeseen mikä nyt on. Mä toivon todellaki että tää loppuis mahdollisimman pian. Toivon niin kovaa. Toivon sitä joka päivä. Mutta näköjään koskaan mun toive ei käy toteen, ei ainakaan vielä oo käyny. Toivottavasti vielä joku kaunis päivä kaikki tää tuska ja murehtiminen katoaa ja mun elämä alkaa kukoistaan jälleen. Taino kyllä se nyttekki on ihanaa, mutta toiveen toteuduttua se kukoistais vielä enemmän! Sillon oisin ehkäpä onnellisin tyttö. Onneks ystävät jaksaa kannustaa ja auttaa ja tukea! Ne vaan aina jaksaa kuunnella, ne on niiin ihania. Mä rakastan niitä niiiiin lujaa!
Mutta nytte voisin mennä nukkuileen, koska huomenna on aikanen herätys! Pitää mennä suihkuun ja pitää ettiä jotkut kivat vaatteet ja sit pitää laittaa hiukset ja sen semmosta, koska on mun puolisiskon vaavin ristiäiset! Ihanaa <3 Ja saadaan vihdoinki tietää minkä nimen se pikkunen söpöliini oikeen saa, can't wait! Wää <3
Joten moikkamooi ja hyviä öitä kaikille! <3
// emmmmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti